Tervetuloa lukemaan opiskelijakokemuksia!
Tällä sivulla juttua seuraavista koulutuksista, lista täydentyy:
LOK ja LPT
VAT

LOKin opiskelijaryhmän kokemuksia löydät myös LOK-kurssin sivulta.

--

LOK ja LPT

Pakko päästä opeksi!

- Oletko hakemassa? Suosittelen monipuolista liikunta-alaa, Titta sanoo. Titta Simola on reilu kaksikymppinen ja matka kohti unelma-ammattia on todella hyvällä tolalla. Tänä keväänä liikuntaneuvojan ammatin tutkintotodistuksen saava nainen haaveilee liikunnanopettajan ammatista. Haku yliopistoon on ajankohtainen.
Titta kertoo nyt omin sanoin koulutuspolkunsa vaiheista innoitukseksi suuntaaviin tai ammatillisiin opintoihin hakeutuville.

Olen käynyt Varalassa liikunnanohjauksen peruskurssin (LOK) ja valmistun pian liikunnanohjauksen perustutkinnolta (LPT) liikuntaneuvojaksi. Haluan nyt kertoa sinulle omasta polustani liikunta-alan opinnoissa. 

Nyt olen suorittamassa viimeistä liikunnanohjauksen perustutkinnon työssäoppimisjaksoa Tampereella Varalan Urheiluopiston opiskelijana. Ohjaan liikunnanohjaajien apuna Varalan vapaa-ajan liikunnanohjauksen ja yritysliikunnan puolella. Kyseessä on keväällä 2011 loukkaantumisen vuoksi kesken jäänyt aikuisten liikunnanohjauksen työharjoittelu. Olen käynyt Varalassa liikunnanohjauksen peruskurssin ja valmistun pian liikunnanohjauksen perustutkinnolta liikuntaneuvojaksi. Haluan nyt kertoa sinulle omasta polustani liikunta-alan opinnoissa. 

Olen Kotkasta kotoisin oleva nuori nainen, jolla urheilu on aina ollut lähellä sydäntä. Oma kilpaurheilutaustani on pääasiassa hiihto ja ampumahiihto, joiden parissa olen urheillut ja toiminut aktiivisesti koko ikäni. Olin joskus alle parikymppisenä opettamassa hiihtoa ylä-aste ikäisille nuorille, jotka yllätys yllätys eivät olleet kovin innokkaita kyseisestä lajista. Sain kuitenkin kaikki suksille ja tunnin aikana opettelimme hiihdon perusteita, temppuilimme ja kisasimme suksilla. Tunnin jälkeen eräs poika tuli henkilökohtaisesti sanomaan minulle – Tämähän olikin kivaa!

Opettajuus kolahti

Jo tuolloin päätin, että minusta tulee isona liikunnanopettaja. Minulla oli urasuunnitelmissa selvät sävelet – ainoin hakea Jyväskylän yliopistoon lukemaan liikuntapedagogiikkaa. Vanhan hakemustavan mukaan pääsykokeisiin valittiin hakijat lukion päättötodistuksen perusteella. Huonoksi onnekseni en saanut kutsua pääsykokeisiin. Ajattelin joutuvani hautaamaan liikunnanopettajahaaveet ja tuntui kuin koko maailma olisi romahtanut.
Jouduin miettiä siis muita ratkaisuja. Tutkin netistä tietoja eri urheiluopistoista ja liikunta-alan koulutusvaihtoehtoja. Päädyin sattumalta Varalan Urheiluopiston nettisivuille ja löysin ilmoituksen liikunnanohjauksen peruskurssista eli LOK -kurssista. Kiinnostuin kertaheitolla ja aloin saman tien miettiä rahoitusta kurssille.

Hieno porukka,´lokki-parvi´

Kurssimaksu oli hintava, mutta ajattelin hankkivani rahat, keinolla millä hyvänsä. Kurssimaksuun sisältyi aamupala, lounas, päivällinen sekä viikon retki Lappiin. Itse hankin vuokrakämpän Tampereelta ja maksoin kurssista n. 2500e neljässä erässä. LOKille ei ollut erillisiä pääsykokeita, vaan valinnat tehtiin viimeisimmän todistuksen, harrastusten ja ohjaajakokemuksen perusteella. Normi keskivertotodistuksella pääsin mukaan kurssille.

LOK89 alkoi keväällä 2009. Ryhmästämme kehittyi nopeasti erittäin tiivis ja hyvä porukka, jossa ryhmähenki oli alusta asti loistava. Sain paljon uusia ystäviä ja nautin täysin siemauksin koulutuksesta, jossa liikuttiin lähes aamusta iltaan. Nyt olin löytänyt unelmakouluni! LOKin aikana saimme opetusta lähes 20 eri lajissa, joissa keskityttiin pääasiassa omien liikunta- ja lajitaitojen parantamiseen. Kurssilla opetettiin myös teoria-aineita - anatomiaa ja liikuntafysiologiaa, opetusoppia ja valmennusoppia. Lisäksi oli mahdollisuus suorittaa erillisiä kursseja mm. Suomen Nyrkkeilyliiton (SNL) kuntonyrkkeilyohjaaja peruskurssi, Suomen Urheiluliiton (SUL) yleisurheiluohjaajakurssi, Ensiapu 1 –kurssi ja erillishintaan FISAF:n (Federation of International Sports, Aerobics and Fitness) aerobicohjaajan jatkokurssi, FISAF:n kuntosaliohjaajakurssi ja Suomen Uima- ja Hengenpelastusliiton (SUH) uimaopettajakurssi. Sain todella vankan pohjan yleistä liikunnan tietotaitoa ja kokemus vahvisti ennestään haluani jatkaa liikunta-alalla. Koko LOK oli ikimuistoinen ja tiivis kokonaisuus, minkä kruunasi kurssin lopussa tehty viikon lapin -matka.

Ammatilliset opinnot alkavat

LOK lähestyi päätöstään. Ystävieni vinkistä päätin hakea opiskelemaan tammikuussa 2010 alkavaa lukiopohjaista liikunnanohjauksen perustutkintoa. LPT –tutkinto järjestetään sekä perus- että lukiopohjaisena. Tutkinnon opiskelijavalinta oli kaksivaiheinen, sillä valinta- ja soveltuvuuskokeeseen valittiin hakijat yhteishaun kautta ajankohtaisen pisteytyksen perusteella. Pääsin mukaan koko päivän kestäviin pääsykokeisiin, jossa selvitettiin soveltuvuutta kirjallisilla psykologisilla testeillä ja haastattelulla, liikunnanohjaustaitoja testaavalla ohjaustuokiolla sekä omaa liikunnallisuutta ja liikuntalajien hallintaa testaavilla lajeilla. Lajeina olivat mm. uinti, telinevoimistelu, palloilu ja rytmiikka. En varsinaisesti harjoitellut pääsykokeisiin yhtään, vaan menin niihin täysin LOKin opeilla.

Jo ennen LOKin päättymistä sain iloisia uutisia pääsystäni opiskelemaan LPT:lle. Seuraavat kaksi vuotta lisää opiskelua Varalassa, mahtavaa! Aluksi tuntui haikealta, kun hyvä, läheiseksi tullut LOK -porukka hajosi ja tilalle tuli parikymmentä uutta luokkatoveria. Kuitenkin heti ensimmäisellä opiskeluviikolla tehty tutustumisreissu Ylöjärven Kivijärvelle sijaitsevaan leirikeskukseen osoitti, että tästä tulee hyvät kaksi vuotta! Kivijärven reissu oli ryhmämme ensimmäinen yhteinen kohokohta, jossa vannoimme Varala-valat ja meidät kastettiin ”varalalaisiksi”. Nyt olimme oikea ryhmä, jolla oli edessä yhteinen taival Varalan Urheiluopistossa.

Opiskelu ei ole vain kirjoja

Kahden opintoviikon mittaiseen retkeily- ja seikkailuliikuntakurssiin sisältyvät vaellusreissut olivat koko koulutuksen kohokohtia, täynnä mahtavia elämyksiä ja yhteisiä kokemuksia.
Ensimmäinen vaellus tehtiin Ylöjärvelle Seitsemisen kansallispuistoon, jonne pyöräilimme ensin lähes 80km matkan. Kansallispuistossa teimme päivävaelluksia patikoiden ja pieniä tehtävärasteja suorittaen. Iltaisin saunoimme ja paistoimme makkaraa leiritulen ympärillä. Parin päivän päästä suuntasimme taas polkupyörien keulat kohti Varalaa.
Toisen vuoden keväällä tehtiin ikimuistoinen Lapinreissu Ylläkselle. Viikon reissuun sisältyi kolmen päivän hiihtovaellus tunturissa. Hiihtovaellukselta päällimmäisenä mieleen jäi yöpyminen omatekemässä lumimajassa ja vatsatautiepidemia, jolta harva säästyi. Itse en ollut siinä joukossa. Lapissa suoritimme myös alppihiihtokurssin, jossa saimme opetusta normaalin laskettelun lisäksi telemark-suksilla ja lumilaudalla.

Alkusyksystä teimme myös melontavaelluksen Virroille. Kolmen päivän melonta helteessä, yöpymiset teltoissa ja ruokailut trangiasta pikkusaarilla olivat monelle uutta ja selviytymistaistelujakin käytiin moneen kertaan. Niin vaan kaikki kuitenkin taas kerran selviytyivät kunnialla reissusta. Jälkeenpäin on mahtava muistella kaikkia uusia kokemuksia ja elämyksiä.

Työtä oppii konkretian kautta

Liikunnanohjauksen perustutkinnon laajuus on 120 ov, josta työharjoittelun osuus on 20 ov. Ensimmäinen työharjoittelu oli 2 viikon mittainen orientaatiojakso eli tutustumisjakso, joka oli mahdollisuus suorittaa omavalintaisessa työssäoppimispaikassa. Työharjoittelujakson tavoitteena oli tutustua työelämään ja ohjata liikuntaa eri-ikäisille lapsille. Itse suoritin kyseisen työharjoittelun Tampereella, Lielahden päiväkodissa. Henkilökohtaisesti huomasin, että etenkin päiväkodeissa lapsille tarjotaan erittäin vähän ohjattua liikuntaa. Päivät sujuvat niin rutiinilla, että väliin on vaikea mahduttaa uusia liikuntatuokioita.

Toinen harjoittelujakso, lasten ja nuorten liikunnanohjaus, suoritettiin kaksiosaisena parin kanssa. Ensimmäiset 3 viikkoa harjoiteltiin päiväkodissa ja seuraavat 3 viikkoa koulussa ala-asteella. Päiväkotijakson suoritin Tampereen Irjalan päiväkodissa. Työskentelimme siellä kokonaisvaltaisesti, eli työnkuvaan kuului liikunnanohjauksen lisäksi kaikki muutkin arjen askareet. Päivät kuluivat siis pääosin leikkiessä, pukiessa, ulkoillessa ja syödessä. Koulujaksolla Etelä-Hervannan koululla saimme ohjata joka päivä useita liikuntatunteja eri-ikäisille, ensimmäiseltä luokalta yhdeksäsluokkalaisiin. Tästä koulujaksosta jäi erittäin hyvä fiilis ja vahvisti taas haluani päästä liikunnanopettajaksi.

Aikuisten liikunnanohjauksen työssäoppimisjakson alkaessa olin loukkaantuneena ja kävelin vielä kyynärsauvoilla. Sain kuitenkin työharjoittelupaikan Kangasalan kunnan liikuntatoimilta. Ensimmäisen viikon seurailin jumppia ja tein toimistotyötä, kunnes lääkärini määräsi minut 10 viikoksi liikuntakieltoon. Jouduin jättämään silloin työharjoittelun kesken.

Valinnaiset auttavat suuntautumisessa

Lukiopohjaisessa tutkinnossa on mahdollisuus valita yksi valinnainen aine neljästä: lasten ja nuorten liikunnan ohjaus, kunto- ja terveysliikunnan ohjaus, erityisliikunnan ohjaus tai valmennus. Ammatillisiin valinnaisiin kuuluu neljäs 6 ov mittainen harjoittelujakso. Itse valitsin valinnaiseksi valmennuksen, jossa pääsin suorittamaan työharjoittelua Lentopalloliitolle, Varalassa toimivaan valmennuskeskukseen. Valmennuksen työharjoittelu oli haastava, sillä liikunnanohjaus ja valmennustyö ovat melko erilaista työtä. Liikunnanohjaus on usein terveyttä edistävää kuntoliikuntaa, kun taas valmennus on tavoitteellista kilpaurheilua. Kokemus oli erittäin hyödyllinen ja toi uutta, erilaista näkökulmaa ammattiani ajatellen.

Kahtena edelliskesänä olen ollut myös Varalassa kesätöissä. Toimimme kesällä 2010 LOK- sekä LPT -luokkatoverini Tuuli Aaltosen kanssa Tampereen Tahmelan rannan uimaopettajina ja kesällä 2011 lisäksi myös urheilukouluohjaajina. Työ oli erittäin omatoimista ja opetti paljon lasten ohjauksesta toiminnan organisointiin.

Elämäsi parasta aikaa?

Suomen vanhin urheiluopisto antoi loistoalun opeuralleni ja kevään yhteishaussa aion taas hakea Jyväskylän yliopistoon. Liikunnanopettajan ammatti kiinnostaa edelleen ja kaikki tähänastiset kokemukset vain vahvistavat, että liikunta on minun juttuni. Viime vuosien aikana hakua on muutettu niin, että kaikki halukkaat pääsevät kirjallisiin kokeisiin, joten ei muuta kun lukemaan.

Kaikki Varalassa viettämäni vuodet ovat olleet tähänastisen elämäni parhaimpia. Arki talossa on aina ollut mukavaa ja vaihtelevaa. En ole katunut hetkeäkään, että päädyin tänne sattumalta, sillä tämähän olikin kivaa!

Liikkuva ihminen hyötyy liikunta-alan koulutuksesta kaikilla elämän osa-alueilla.

Teksti Titta Simola
Kuvat Katja Myyryläinen

VAT

Kuuntele, keskustele ja jaa tietoa, valmentaja

Olen Tiina Björkholm, 30-vuotias ja olen asunut Tampereella 9 vuotta. Halusin kehittää itseäni valmentajana ja sen vuoksi valitsin VAT:n. Uskoin sen laajentavan näkemyksiäni valmennustyöstä ja valmennustyön haasteista.

Tykkään tehdä valmennustyötä sen takia, että siinä oppii aina itsekin uutta ja näkee usein työnsä tuloksen. Olen ohjannut ja valmentanut yleisurheilussa noin 15 vuotta ja salibandy-valmennusta olen tehnyt noin 6 vuotta. Valmennan tällä hetkellä yhtä yleisurheilijaa (laji 100m aidat), joka kilpailee aikuisten sarjassa. Salibandya valmennan kahdessa Kooveen joukkueessa, olen tyttöjen SM-sarjan joukkueen kakkosvalmentajana ja naisten joukkueessa toimin fysiikkavalmentajana. Muutin tänne miehen perässä. Nyt olen naimisissa ja minulla on kaksi ihanaa lasta. Olen kotoisin Itä-Suomesta, Lappeenrannasta. En ole ihan niitä hiljaisempia ihmisiä…

Odotukset täyttyivät

Näkemysten laajentamisen lisäksi odotin saavani myös henkisestä valmennuksesta lisää tietoa. Se puoli on ollut monen urheilijani kohdalla se heikoin kohta. Toivoin saavani monipuolista tietoa myös muista lajeista ja pystyväni verkostoitumaan muiden lajien valmentajien kanssa. Varalan VAT vastasi odotuksiini hyvin! Jokainen lähijakso syvensi jo olemassa olevaa tietoa ja laajensi näkökulmia ja tietämystäni valmentamisesta - mutta myös päinvastoin se lisäsi paljon uusia kysymyksiä pääni sisällä. Kurssin jälkeen tuntui että vaikka opin paljon uusia asioita valmentamisesta, niin silti tiedän vähemmän kaikesta siitä, mitä sana valmennus pitää sisällään… !

Henkiseen valmentamiseen oli panostettu kurssin sisällöissä ja koen saaneeni hyviä ”työkaluja” ja vastauksia urheilijoiden henkisen puolen parantamiseen. Sain myös tukea omalle osaamiselleni: joitain oikeita asioita on tullut jo tehtyä henkiselläkin puolella. Onko olemassa täysin oikeaa tapaa toimia? Jos olisi, niin kaikki varmaan jo käyttäisivät sitä!

Kirjalliset tehtävät joita saimme, olivat myös opettavaisia. Sai itse miettiä valmennustyötä omalta kohdaltaan ja mitä hyötyä tehtävistä on omaan käytännön valmennustyöhön. Tehtävät sai tehdä juuri niin kuin itse parhaaksi näki. Minä käytin paljon aikaa eri asioiden ajatteluun ja koin sen olevan antoisaa ja opettavaa. Joidenkin tehtävien kohdalta koen edelleen, etteivät ne ole vieläkään valmiita. Olen saanut paperille tämän hetken ajatukset, mutta koko ajan olisi jotain lisättävää. Miksi? Valmentaminen on paljolti itsensä kehittämistä ja uusien asioiden oppimista. Voiko valmista valmentajaa ollakaan…?!

Lähijaksot olivat parasta antia

Jäin kaipaamaan lisää lähijaksoja. Lähijaksot olivat kaikkein antoisimpia koko kurssilla, koska keskustelimme paljon niin luennoitsijoiden kun muiden valmentajienkin kanssa. Tutustuin monen lajin valmentajiin ja kouluttajiin sekä sain luotua hyviä kontakteja joita tarvitsen nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän.
Ryhmähenkemme oli mielestäni hyvä ja se loi hyvän pohjan uusien asioiden oppimiselle. Oli todella mukavaa että ryhmämme oli myös ”riittävän” puhelias ja halukas tuomaan omia mielipiteitään esille, toiset hieman enemmän kuin toiset. Oli mielenkiintoista kuunnella toisten valmentajien ajatuksia samoista asioista joita oli itse pohtinut. Voiko milloinkaan puhua liikaa…?

Oman itsensä kehittäminen jatkuu

Oma tilanteeni valmentamisen suhteen on, että haluan kehittää itseäni valmentajana vielä lisää. Haluan katsoa mihin asti itse kehityn. Mielestäni aina voi oppia uutta, kun vain pitää silmät auki ja korvat höröllä. Koen sen olevan todella tärkeää täällä Suomessa, että valmentajat puhuisivat enemmän keskenään ja vaihtaisivat ajatuksiaan siitä, mikä johtaa urheilijoiden kehittymiseen ja menestykseen… miksi salailla, kun ilon ja onnen tunteen voi jakaa!

Suosittelen VAT-koulutusta niille, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan uusia ajatuksia ja näkemyksiä eivätkä pelkää sitä, että koulutuksen jälkeen päässäsi pyörii paljon uusia ajatuksia.
Kun olet valmis kuuntelemaan ja vastaanottamaan muiden mielipiteitä, mutta myös jakamaan itsestäsi jotain muille salailematta, niin saat kurssilta eniten! Suosittelen!

Teksti Tiina Björkholm